Scott Turow’n Presumed Guilty nostaa jälleen esiin Rožat “Rusty” Sabichin – nyt eläkkeellä olevan, iän tuomaa harkintakykyä ja hiljaista voimaa säteilevän hahmon. Rusty on joutunut kohtaamaan uransa aikana vaikeita oikeusprosesseja, henkilökohtaisia pettymyksiä ja elämää muuttavia päätöksiä. Kun hänen kihlattunsa poikaa syytetään vakavasta rikoksesta, hän ei voi jättäytyä taka-alalle – hänen on palattava puolustuksen puolelle ja käytettävä osaamistaan vielä kerran. Tämä valinta avaa oven käsittelemättömiin muistoihin ja pakottaa hänet tarkastelemaan elämänsä perustuksia uudelleen. Turow kirjoittaa hänen paluustaan herkästi ja viisaasti, korostaen sitä, miten aika voi muovata ihmisestä eheämmän mutta edelleen taistelevan yksilön. Sabich ei ole entisensä – hän on samaan aikaan kestävämpi ja inhimillisempi, mikä tekee hänestä edelleen vaikuttavan päähenkilön.
Turow kuvaa oikeussalin tilana, jossa ratkaistaan enemmän kuin vain syyllisyys – siellä mitataan ihmisyyden ääriviivoja. Ristikuulustelut, argumentit ja pienet nyanssit oikeudenkäynneissä ovat kuin siirtoja huolella suunnitellussa taktisessa pelissä, jossa pelissä ovat vapaus, maine ja moraalinen asema. Hänen juridinen asiantuntemuksensa näkyy tarkassa ja uskottavassa kuvauksessa oikeusprosessin monimutkaisuudesta. Lukija seuraa Rustya tämän purkaessa todisteita, kyseenalaistaessa tarinoita ja paljastaessa systeemin sisäisiä ristiriitoja. Oikeussalikohtaukset tuovat jännitettä mutta samalla paljastavat henkilöiden syvempiä puolia. Turow ei tyydy esittelemään lakia pintapuolisesti – hän tutkii sen eettistä kudosta ja näyttää, kuinka vallan vääristyminen voi hämärtää totuuden rajat.
Presumed Guilty pureutuu moraalin ja henkilökohtaisen vastuun risteyskohtiin. Turow piirtää Rustysta miehen, joka joutuu tasapainoilemaan ammatillisen velvollisuutensa ja henkilökohtaisten suhteidensa välillä. Puolustaessaan kihlattunsa poikaa hän joutuu kysymään itseltään, missä kulkee oikeuden ja lojaalisuuden raja. Onko hyväksyttävää rikkoa omaa arvopohjaansa, jos tavoite on hyvä? Kirjassa ei tarjota helppoja ratkaisuja, vaan lukija saa pohtia, mitä oikeudenmukaisuus todella merkitsee. Rustyn sisäinen kamppailu tekee hänestä uskottavan ja moniulotteisen päähenkilön – hän ei ole täydellinen, mutta hänen aikeensa ovat vilpittömät. Romaani toimii yhtä hyvin jännitystarinana kuin eettisenä tutkielmana, joka haastaa ajattelemaan ja herättää kysymyksiä, joihin ei ole yksiselitteisiä vastauksia.
Tämä teos ei ole pelkkä jatko-osa, vaan syväluotaava henkilökohtainen matka menneisyyden painolasteihin. Turow punoo kerrontaan viittauksia Rustyn aiempiin oikeusjuttuihin ja elämänvaiheisiin, jotka selittävät hänen nykyistä olemustaan. Aiemmat kokemukset nousevat esiin tarinan edetessä ja vaikuttavat hänen valintoihinsa nykyhetkessä. Erityisesti loppuluvuissa menneiden tapahtumien paino tuntuu vahvana, ja Rusty joutuu kohtaamaan totuuksia, joita hän on ehkä vuosien ajan väistellyt. Turow kirjoittaa harkiten mutta tunteella, yhdistäen yksilön kasvutarinaa suurempaan teemaan oikeuden jälkivaikutuksista. "Presumed Guilty" ei ainoastaan jatka tuttua tarinaa – se syventää sitä ja tuo esiin, kuinka pitkälle menneisyyden jäljet voivat ulottua ja kuinka oikeuden kysymykset jäävät usein avoimiksi vielä vuosikymmentenkin päästä.